Kuvapohja_800_415_oranssi_reunus_Anu_Holopainen

Anu Holopainen kirjoitti hauskan kostofantasian yt-neuvotteluista

Kirjailija Anu Holopainen lupaa, että hänen uutuusromaaninsa Ilmestyskirjan täti on uudenlaista chick litiä. Päähenkilö velloo ongelmissaan lajityypille tuttuun tapaan, mutta keskeinen aihe on vakava ja tutumpi talousuutisista kuin romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Yhteistoimintaneuvottelut eli tutummin yt:t ovat taantuma-Suomessa yleisiä. Satiirinen Ilmestyskirjan täti kääntää yt:t huumoriksi ja sekoittaa mukaan myös sukulaissuhteiden riemun ja harmin.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

holopainen_ilmestyskirjan_täti– Olen itse työskennellyt pitkään kirjoittamisen freelancerina, mutta olen nähnyt ja kuullut lähipiirissäni paljon yt-tarinoita, kertoo Holopainen. – Monet tarinat ovat olleet todella pöyristyttäviä. Myös omat kokemukseni ovat antaneet mietittävää. Aikoinaan kärsin lievän burn outin ja olen vieläkin herkkä stressille. Vapaana kirjoittajana olen huomannut, miten mediatalojen taloustilanne vaikuttaa freelancereihin: palkkioita halutaan pienentää ja freelancereita koetetaan jopa syyllistää mediayhtiöiden kokemista kolhuista. Sijoitin kirjaan paljon kuulemiani tositarinoita.

Holopainen on pohtinut paljon yhteistoimintaneuvottelujen vaikutusta työelämään ja työhyvinvointiin. Vapaa kirjailija voi pukea kipeät havainnot fiktion muotoon.

– Maalaisjärjellä ajateltuna monet yt-neuvottelut tuntuvat todella lyhytnäköisiltä, toteaa Holopainen. – Jos työntekijöitä jatkuvasti vähennetään, kyse tuntuu olevan pikemminkin yrityksen alasajosta kuin toiminnan tehostamisesta. Jos työn laatu heikkenee, asiakkaatkin alkavat kaikota. Ei silloin mitään oikeaa tulosta synny. Ja tavat, joilla työntekijöitä kohdellaan, ovat usein järkyttäviä.

– Joillekin yt-neuvottelut ovat niin raskas paikka, että he ovat alkaneet kehitellä kostoajatuksia. Tällaiset ajatukset ovat kovassa stressitilanteessa ymmärrettäviä, kunhan niitä ei ala toteuttaa. Halusin kirjoittaa kirjani kostofantasiaksi näiden ihmisten puolesta satiirin keinoja hyödyntäen, hykertelee Holopainen.

 

Ihanan kamalia ihmisiä

Kirjan päähenkilön Airin yt-draamaa lisää se, että hän päätyy yrityskauppojen seurauksena samalle työpaikalle kauhean Liila-tädin kanssa. Holopainen tarkastelee kirjassa myös sukulaissuhteiden merkitystä.

– Myös kirjan sukutarinoihin ammensin aineksia kuulemistani kokemuksista, valaisee Holopainen. – Itse pidän sukulaisiini yhteyttä maltillisesti, suurin osa suvustani asuu kaukana. Olen kuullut värikkäitä tarinoita vaikka sukujuhlien käänteistä. Hyödynsin tarinoita päähenkilöni Airin hahmon kohdalla. Hän haluaa työntyä sivistyneeseen sukuun, jossa ulkoiset kulissit ovat kohdallaan. Miehen Liila-täti aiheuttaa kuitenkin Airille jatkuvaa mieliharmia.

Uusinta romaaniaan kirjoittaessaan Holopainen kokeili itselleen uudenlaista kirjoitustyyliä, satiiria.

– Satiiri on lukijalle haastavaa muun muassa siksi, että lähes kaikki henkilöhahmot ovat jollain tapaa hirveitä. Vastenmieliseen ihmiseen on vaikea samaistua. Pidän tätä kuitenkin myös inhimillisenä ja realistisena: kaikki me olemme monella tavoin sekä ärsyttäviä että säälittäviä. Satiirin lukeminen vaatii myös omanlaistaan huumorintajua. Uskon, että minunkin kirjani jakaa mielipiteitä: toivottavasti monet pitävät mutta sekin on mahdollista etteivät kaikki ymmärrä kirjaa.

Herttoniemen kirjasto on Anu Holopaisen kotikirjasto, jossa hän kalastaa helmiä.

Herttoniemen kirjasto on Anu Holopaisen kotikirjasto, jossa hän kalastaa helmiä.

– Olin aiemmin ajatellut, ettei huumorin kirjoittaminen ole minun juttuni, mutta Ilmestyskirjan tätiä kirjoittaessani hihittelin ääneen. Ei se sellainen kirja ole, jolle röhötetään kannesta kanteen, mutta toivon että lukijat löytävät siitä huumoria. Kun juttelin kirjan aiheesta kustannustoimittajani kanssa, mietimme että silloin asiat ovat huonosti, kun ihminen alkaa nauraa niille. Ja kun aletaan heittää todella räävitöntä läppää, ovat asiat erittäin huonosti.

 

Kirjallisuuden lajit sekoittuvat

Holopaisen aiempiaan tuotantoon kuuluu muun muassa nuorille suunnattu ja feminismillä sävytetty Syysmaa-fantasiasarja. Scifiromaani Molemmin jaloin nousi Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Chick lit on Holopaiselle kirjoittajan roolissa uusi aluevaltaus, mutta lukijana genre on hänelle tuttu.

– Luin nuorena paljon harlekiineja laiturin nokassa maaten. Bridget Jonesin päiväkirjasta pidin paljon. Nykyään etsin paljon kirjastosta itselleni uusia kirjoja ja tällä tavalla olen löytänyt hyviä uusia tuttavuuksia. Sarah Dunnin romaani Suuri rakkaus löytyi tällä tavalla ja se on todella suositeltavaa luettavaa. Siinä käsitellään muun muassa uskonnollisen kasvatuksen vaikutusta naisen seksuaalisuuteen, vinkkaa Holopainen

– Pidän Ilmestyskirjan tätiä uudenlaisena chick litinä, vaikka hieman jännittääkin esittää näin vahva väite. En kuitenkaan ole ihan samantapaista kirjaa lukenut – vaikka voihan olla, että heti seuraavalla kirjastokäynnillä löytyy kymmenen samanlaista kirjaa… Aion lukea Annika Lutherin Opettajainhuoneen, se kuulostaa hieman samantapaiselta kuin Ilmestyskirjan täti. Toivoisin myös osaavani kirjoittaa kuin Miina Supinen, joka osaa kirjoittaa vaikka astioiden tiskaamisesta oudolla ja hauskalla tavalla.

Monet aiemmin puhtaana viihteenä pidetyt kirjallisuuden alalajit ovat viime vuosina nousseet vakavasti otettavaksi taidekirjallisuudeksi. Myös chick litiä arvostetaan aiempaa enemmän.

– Klassinen fantasia on jo väistynyt syrjään paranormaalin romantiikan ja dystopiakuvausten tieltä, arvioi Holopainen. – Chick lit ei mielestäni ole marginaalia nykyään, mutta naisten viihdekirjallisuutta tunnutaan kuitenkin arvostavan vähemmän kuin vaikkapa dekkareita, vaikka dekkaritkin ovat yhtä lailla viihdettä. Mutta jospa osuisin Ilmestyskirjan tädillä kerrankin kirjallisten trendien aallonharjalle – nousevan eikä laskevan aallon!

 

 Perse penkistä ja kirjastoon!

Perinteinen media kiinnostuu kirjailijoista nykyään jopa enemmän näiden persoonan kuin tuotannon ansiosta. Holopainen heittää vastuuta kirjallisuuden monimuotoisuudesta myös lukijoille.

– Kaikki tietävät, että mediahuomio ei jakaudu tasan kaikille kirjailijoille. Minusta kaikki kirjallisuuden saama huomio palvelee kirjallisuutta, vaikka valokeilassa olisikin enimmäkseen Sofi Oksanen.

Anu_Holopainen_haastattelu_1

Uusien kirjailijoiden esiinnostamiseen Holopaisella on raikkaita ehdotuksia:

– Minusta lukijat voisivat kuitenkin ottaa enemmän vastuuta uusien kirjatuttavuuksien löytämisestä. Voi nostaa perseensä penkistä, mennä kirjastoon ja etsiä itselleen uusia kirjoja. Minä kutsun tätä helmien kalastamiseksi. Minulle tyypillinen tapa etsiä luettavaa on mennä kirjastoon samoilemaan ja poimia hyllystä kirjoja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Tosi harvoin tulee totaalisia pettymyksiä vastaan. Ja minusta on mahtavaa löytää kirjoja, joita pääsen hehkuttamaan kavereille ja vinkkaamaan löydöistäni.

– En lue mediasta ohjeita siihen, miten minun pitäisi pukeutua tai syödä. Miksi tekisin näin kirjojenkaan suhteen? Ihmiset voisivat rohkeammin etsiä luettavakseen uusia kirjoja, kannustaa Holopainen.

 

Rohkeasti chick litiin kiinni

Yt-neuvottelut ja ärsyttävät sukulaiset ovat taatusti samastuttavia aiheita monelle suomalaiselle. Chick lit mielletään nuorten naisten suosikkilajiksi, mutta Ilmestyskirjan tädissä on potentiaalia laajemmankin yleisön suosikiksi.

– Toivon, että Ilmestyskirjan tätiin tarttuvat myös sellaiset lukijat, jotka ovat ajatelleet ettei chick lit ole heidän juttunsa, toteaa Holopainen. – Ehkäpä he löytävät siitä jotain uutta. Erään koelukijan mielestä kirjastani löytyy jopa kauhua!

– En usko enää palaavani fantasian kirjoittamiseen, eiköhän se kausi ole nyt takanapäin. Päässäni pyörii aiheita pariinkin nuorten aikuisten kirjaan ja yhteen aikuisten romaaniin. Haluan kirjoittaa lisääkin yhteiskunnallisista aiheista. Kirjailijana en kuitenkaan voi tehdä viisivuotissuunnitelmia. Luova työ on sellaista, että ideoiden ja ajatusten syntyminen johdattaa uusien asioiden pariin, Holopainen kuvaa.

 

Lue lisää Ilmestyskirjan tädistä

Arvio Ilmestyskirjan tädistä.

Testaa, oletko Ilmestyskirjan täti.

Osta Ilmestyskirjan täti Lukulampun verkkokaupasta.

 

Tutustu artikkelissa mainittuihin kirjoihin

Anu Holopaisen Matkalaulu (Syysmaa 6) Lukulampussa

Anu Holopaisen Molemmin jaloin Lukulampussa

Helen Fieldingin Bridget Jones – elämäni sinkkuna Lukulampussa

Sarah Dunnin Suuri rakkaus Helmet-kirjastossa

Annika Lutherin Opettajainhuone Lukulampussa

 

 

Teksti: Salla Brunou / Lukulampun toimitus, kuvat: Mikko Heiskanen
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

sisaltoalue_mainospalkki

 

Artikkeli on sponsoroitua sisältöä ja se on julkaistu osana Lukulampun ja Myllylahden sisältömarkkinointikampanjaa. Lue lisää Lukulampun yritysyhteistyöstä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.