Lukulampun blogi

Äänikirjakuukausi, vko 2: Ihana ergonominen kirjakuplani

Äänikirjakokeilua on nyt takana puolitoista viikkoa. Tunnustan katselleeni kirjahyllyjäni pohtivasti pari kertaa – kauheasti kirjoja, enkä lue moneen viikkoon niistä ensimmäistäkään! – ja menneeni eräänä iltana nukkumaan aikakauslehden kanssa. Muuten on sujunut hyvin.

 

Olen kuunnellut äänikirjaa työmatkalla, ulkoillessani, kaupassa käydessäni, lipastoa maalatessani, ruokaa laittaessani ja myös rentoutuessani. Ajatukset ja selkäkivut nollautuvat, kun nostaa jalat seinälle ja antaa sanojen kuljettaa.

Ihmeen hyvin ne kuljettavatkin!  Olen vältellyt äänikirjoja työmatkalla, koska olen kokenut pääkaupunkiseudun ruuhkaisen julkisen liikenteen liian levottomaksi kuunteluympäristöksi. Olen ollut typerä. Äänikirja tekee tuosta ympäristöstä huomattavasti siedettävämmän kuin se, ettei olisi kirjaa ollenkaan, tai että lukisin kirjaa.

Olen hämmästynyt havainnosta, että minun onkin helpompi keskittyä kuuntelemiseen kuin lukemiseen hälinän keskellä. Kirjasta nostan usein katseeni, mutta äänikirja on ihanan määrätietoinen: se jatkaa tarinan kertomista suoraan korviini, vaikka viereeni sattuisi millainen mölyapina. Ja koska se kulkee vääjäämättä eteenpäin, on metelin keskelläkin keskittyttävä, ettei putoa kärryiltä.  Ja kun kuuntelen tietoisesti kirjaa enkä mölinää, nautin: olen omassa pienessä kirjamaailmassani. Kuunteleminen on parhaimmillaan yllättävän henkilökohtainen, intiimi kokemus.

Joskus tuo intiimiys yllättää. Jo aiemmin tänä syksynä minulle on käynyt niin, että kurkkuani alkaa kuristaa kesken junan odottamisen: Veikko Huovinen kertoi koiransa kuolemasta Kylän koiria -teoksessa. Kerran teeskentelin, etten huomaa samaan junaan osunutta kollegaa, koska halusin uppoutua John Williamsin Stoneriin:  William Stoner tuntui juuri silloin maailman tärkeimmältä ja läheisimmältä ihmiseltä. Sitä en kuitenkaan uskonut, että silmäni kyyneltyvät kesken lenkin, kun Maria Kallio saa lapsen!

 

En olisi uskonut sitäkään, miten äänikirja pitää otteessaan niin, että minäkin, paatunut kännykänräplääjä, saatan unohtaa puhelimen kokonaan. Tästä olen erittäin iloinen – ja koko yläkroppani on vielä iloisempi.

Kerroin äänikirjakokeilustani fysioterapeutilleni, ja hänestä idea oli kannatettava. Lukeminen on kuulemma siitä hankala harrastus, ettei oikein mikään lukemisasento ole ergonominen.  Aiemmin olen jo oppinut optisen alan edustajaa haastatellessani, että lukeminen rasittaa aina silmiä. Muutama päivä sitten luin iltapäivälehden artikkelin, jonka mukaan sylissä olevan luurin tai tabletin tuijottaminen on keholle samanlainen rasitus kuin pitäisi kultaistanoutajaa niskassa. Kirjan lukeminen lienee samankaltainen rasite.

 

surunpotku

 

Toistaiseksi minua rasittaa äänikirjakokeilussani eniten se, että kirjavalikoima ei ole niin laaja kuin painettujen ja e-kirjojen kohdalla. Myös nukkumaanmeno tuntuu äänikirjan kanssa ajoittain hankalalta, mutta tähän teemaan paneudun enemmän ensi lauantaina.

Tällä viikolla olen kuunnellut edelleen Kyllikki Villaa ja Vanhan naisen lokikirjaa sekä aloitellut Leena Lehtolaisen Surunpotkua. Työmatkalle olin varannut mp3-soittimeeni myös Ohjatun syvärentoutumisen Taavi Kassilan tapaan, mutten kuunnellut mitään. (Nämäkin hankinnat olen tehnyt Lukulampun yhteistyökumppanilta Elisa Kirjalta, mutta omin rahoin.)

 

Lisää äänikirja-asiaa siis taas ensi lauantaina!

 

Jenni / Lukulamppu
jenni@lukulamppu.fi

 

***

Lukulampun blogi

Lukulampun blogissa kirjoittavat toimituksen jäsenet sekä Lukulampun avustajat. Kerromme juttujen teosta, jaamme Lukulampun kuulumisia, pohdimme kirjakokemuksia ja lukemiseen liittyviä asioita, fiilistelemme… Myös lukijoiden kirjakokemukset ja -kysymykset sekä kaikenlaiset lukemiseen liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Ota yhteyttä: toimitus(at)lukulamppu.fi

Lukulampun blogin kirjoitukset löytävät Lukulampun etusivun Kirjablogit-välilehdeltä sekä täältä.

 

Kuunteletko äänikirjoja? Kerro kokemuksistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.