Kuvaaja Tomi Parkkonen

Vieraskynä Arja Korhonen: Vapaaehtoistyössä äänikirjojen lukijana

Arja Korhonen lukee vapaaehtoistyönä äänikirjoja näkövammaisille. Lukulamppu pyysi häntä kertomaan omin sanoin, miksi hän lähti mukaan vapaaehtoistyöhön ja millaista lukeminen on.

 

Sosiaalinen omatuntoni on herkkä kolkuttelemaan.  Minulla on kaikki hyvin, mutta jokaisella ei ole  – mitä voisin tehdä asian hyväksi?  Lehdestä sattui silmääni maininta vapaaehtoistyöstä, joka on kuin himolukijalle räätälöity: voisin lukea näkövammaisille ääneen.

Työkalut lukupalvelusta

 

Näkövammaisten Keskusliiton lukupalvelu ottaa vastaan näkövammaisten toiveita siitä, mitä he haluaisivat luettavaksi, ja välittää niitä vapaaehtoisille lukijoilleen.

Lukija ohjeistetaan ääneen lukemisen perusteisiin, ja hän saa omalle tietokoneelleen erityisen, juuri tähän tarkoitukseen suunnitellun, ohjelmiston sekä lainaksi mikrofonin ja kuulokkeet lukemista varten. Luonnollisesti myös ohjelman käyttöön saa opastusta.

Kun olen lukemiseni lukenut, talletan äänitiedoston kirjan mukana tulleelle muistitikulle ja palautan sen lukupalveluun.

 

Lukutoiveita tosi tarpeeseen

 

Olen lukenut yli 10 vuotta muutaman kirjan vuodessa: niin oppi-, kurssi- ja tietokirjoja kuin muistelmia ja joskus aikakauslehtiäkin.  Oppimateriaalien lukemista kysytään paljon. Toinen iso toiveryhmä on harvinaiset pienilevikkiset tai omakustannetut kirjat, joita varsinaisesta näkövammaisten kirjastosta Celiasta  ei löydy.  Toivojat lähettävät kirjansa lukupalveluun, joka välittää ne lukijoille. Joskus tilaaja on toivonut kirjaa, joka löytyy tavallisesta kirjastosta. Silloin voin lainata sen lukemista varten itse.

Haastavin tehtävä luku-urallani on ollut Word-ohjelmiston käyttöopas. Miten kuvaat lähes täysin näytön kuviin perustuvan opastuksen ihmiselle, joka ei näe, mahtaako edes tietää, mikä on ikkuna tai valikko. Toinen vaikea oli naisten mielenterveyden lääketieteellinen historia – englanniksi. En ymmärrä alan sanastoa edes suomeksi!

Mutta valinnoista en voi syyttää kuin itseäni, sillä lukijana saan itse valita luettavani ja aikatauluni – onhan kyseessä vapaaehtoistyö.  Lukupalvelu ehdottaa vaihtoehtoja, tai kyselen itse luettavaa, kun aikaa tuntuisi olevan. Yllättävän paljon yhden kirjan ääneen luku muuten vie aikaa, kymmeniä tunteja.

Mukavimpia luettavia ovat muistelmat ja nuortenkirjat, ikävimpiä aatteelliset tekstit, joiden sanomaan ei itse usko. Mutta lukijana pysyttelen neutraalina, eikä minun pidä eläytyä tunteellisimpaankaan tekstiin, vaikka kuinka tekisi mieli heittää välikommentteja. Joskus sormia syyhyttäisi myös alkaa korjata kieliasua. Kaunokirjallisuuden helmiä ei toiveissa esiinny, sillä ne ovat jo saatavissa Celian kautta tai äänikirjoina.

 

Lukutaito ja normaali ääni riittävät

 

Ääninäyttelijänlahjoja ei siis tarvita, vain sujuva lukutaito ja normaalin selkeä puheääni. Lukuohjelman käytön oppii jokainen tietokonetta käyttävä, ja sillä on myös näppärä korjata väistämättömiä sananpuuroutumisia tai änkytyksiä.  Helppoa, kun vertaa niihin aikoihin, jolloin tallenteina käytettiin vielä mankkaa ja C-kasetteja. Sitä tuskan määrää, kun koetit etsiä virhekohdan kelaamalla…

Lukijalle ei aiheudu vapaaehtoistyöstä kuluja, sillä Näkövammaisten Keskusliiton lukupalvelu maksaa postimaksut kirjojen ja muistitikkujen postituksista sekä ohjelman käyttölisenssin.  Tietokone pitää lukijalla olla omasta takaa. On mahdollista myös käyttää liiton laitteita, jos käy lukemassa paikan päällä Iris-talossa Helsingin Itäkeskuksessa.  Minä olen lukenut aina kotona, omassa rauhassani.

 

Mielekästä vapaaehtoistyötä

 

On mukava ajatella lukutoiveen esittäjää, joka saa toivomansa kirjan sisällön kuunneltavakseen.  En tiedä, kuka hän on – joskus saan taustatietoja vaikkapa iästä tai sukupuolesta, yleensä en. Minä saan lukemisesta hyvän mielen, ja harrastuksen myötä tulee luettua tekstejä, joihin ei muuten ikinä tarttuisi. Uskon sen kehittävän omaa lukumakuani ja tuovan siihen laaja-alaisuutta.  En varmasti olisi oma-aloitteisesti lukenut kirjaa vaikkapa kouluratsastuksesta tai filosofisia elämänohjeita vaikeasti sairaalle.

 

Vinkkejä

 

Vaikka aikataulu on vapaa, olen huomannut lopputuloksen paremmaksi, jos en pidä pitkiä – päivien tai viikkojen – taukoja yhden kirjan luvussa. Näin rytmi pysyy suurin piirtein samana, ja itsellä sopiva lukemismoodi.  Itse lukemisen aikana taukoja voi pitää niin usein kuin haluaa. Aloittelevana lukijana niitä varsinkin kannattaa pitää usein, jotta voi tarkistaa kaiken sujuvan kuten pitää. Lukunopeus on normaali puhenopeus, ei korostetun hidas, mutta ei ymmärtämistä haittaavan nopeakaan.

 

Lisätietoja on saatavissa Näkövammaisten Keskusliiton lukupalvelusta. Artikkelin kirjoitushetkellä kaikki ohjelmistolisenssit ovat käytössä eivätkä resurssit riitä lukijamäärän lisäämiseen, mutta tilanne elää jatkuvasti, ja lukutoiveita palvelussa riittää.

 

Teksti: Arja Korhonen / Lukulamppu.fi, kuva: Tomi Parkkonen
Artikkelin teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 -lisenssillä.

 

Lue myös äänikirjojen teosta kertova haastattelu Oikokuuntelija tarkistaa äänikirjan sekä niin ikään vapaaehtoistyöstä kertova artikkeli Vapaaehtoistyö kirjastoissa on kunnallispolitiikan kuuma peruna. Muut vieraskynäkirjoitukset löydät hakusanan vieraskynä alta.

 

 

Oletko tehnyt tai harkinnut tekeväsi lukemiseen liittyvää vapaaehtoistyötä – millaista?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>